Puutseja Woodplanetilta Markku Rudangon verstaalla Sammaljoella syntyy kokopuutuotteita keittiökalusteista veistoksiin ja pienoismalleista puukenkiin. Vammalan ammattikoulun puulinjalta valmistunut Markku Rudanko perusti oman toiminimen, Woodplanetin vuonna 1989, mutta nykyiseen pyöreään, päreillä vuorattuun verstaaseen hän pääsi muuttamaan vasta vuonna 2000. – Sitä ennen työskentelin pitkin kaiken maailman autotalleja ja piharakennuksia, mutta koskaan eivät kaikki tarvittavat koneet mahtuneet samaan tilaan, Rudanko naurahtaa. Valtaosa verstaan puuntyöstökoneista on 1980–1990-luvuilta, kaikki käytettyinä ostettuja. – Mutta tuokin jyrsinsorvi tekee pakkovauhdilla kengänpohjia 7 min/kpl, jonka jälkeen tulee vielä hionta päälle. CNC-jyrsin tekisi samaa pohjaa vieläkin kauemmin, Rudanko laskeskelee. Tuotteita menekin mukaan Omien tuotteiden lisäksi valtaosa toiminnasta on asiakaskohtaisia esineitä, viimeisin oli juuri haastattelua edeltävänä päivänä Linnamäelle toimitettu puutoteemi. Persoonalliset kokopuiset 50- ja 60-vuotislahjat ovat myös yksi työllistävä osa-alue. Parhaillaan on esimerkiksi työn alla lahjaksi menevä puinen moottorisaha. Omaa tuotantoaan Rudanko kiertää myymässä erilaisissa tapahtumissa American Car Showsta Alastaron kiihdytysajoihin ja Järvenpään Puistobluesiin. – Moottoripyöräharrastajille kauppaan puisia Harley Davidsoneja ja rekkamiehille puukenkiä. Vuonna 1995 Markku Rudanko haki mallisuojan Rudangon Puutseille, noille pitkäkärkisille puukengille, joista hänet monissa yhteyksissä tunnetaan parhaimmin. – Valmistusmäärä on aina myynnin varassa. Kun näyttää, ettei hyllystä löydy, tehdään vaikka kymmenen paria kenkiä. Viime kesänä esimerkiksi meni 500 paria puutseja, Rudanko muistelee. Jos lähtee etsimään tarkempia tietoja Woodplanetista nykyään niin suositulla googlaamisella, näytölle avautuu yli 31.000 osumaa, joista suurin osa vie rapakon taakse Jenkkeihin. Mutta tässä kiinnostuneille suoraan oikea osoite: www.woodplanet.fi. Puutavara hyödynnetään täysin Woodplanetissa käytetään kotimaista puutavaraa, pääasiassa koivua, mäntyä, haapaa ja leppää. Esimerkiksi keittiökalusteissa käytettävän liimalevyn Rudanko valmistaa useimmiten itse. Raaka-aineen saannissa ei tässä mittakaavassa ole kuulemma ongelmia. – Kun maksaa tukista vähän enemmän, niin kyllä sitä aina löytyy, hän naurahtaa. Paljon Markku Rudanko kertoo hyödyntävänsä ihmisten navetoista ja lankkuvarastoista löytyviä puueriä, jotka hän sitten sahaa omalla kenttäsirkkelillä laudoiksi. – Kun tuollaisesta kolmituumaisesta lankusta pyydetään jopa 500 euroa kuutiolta, ja tukkikuutio on 43 euron paikkeilla, kannattaa toki itse sahata omiin tarpeisiinsa, hän selvittää. Eikä hukkaan joudu mitään, sillä pinnat menevät hakkuriin ja sahapurun kanssa ne päätyvät lopulta lämmitysuuniin. Ja polttotuhkan Markku Rudanko kuljettaa lannoitteeksi metsiin. Omien latujen kulkija Markku Rudanko on huolissaan puusepänalan imagosta nuorten parissa. – Kyllähän sitä nappuloiden perässä kouluihin mennään tänä päivänä, tietotekniikka lyö käsityöalat mennen tullen. Hän kuitenkin epäilee innostaneensa omalla toiminnallaan ainakin joitakin nuoria myös puusepänoppiin. – Ne ovat seuranneet minun reuhaamistani ja huomanneet, että asioita voi tehdä eri tavoinkin. Harva nyt haluaa mennä vain lykkimään lautaa listahöylään. Myös Woodplanetin pyöreä verstasrakennus on hyvä esimerkki Rudangon suhtautumisesta asioihin. – Kyllähän tästä tuli pyöreä ihan piruuttaan, kun kukaan muu ei ollut tehnyt pyöreää verstasta, hän naurahtaa ja myöntää, että yksin työskennellessä verstaan pyöreällä muodolla on myös omat etunsa, joka nurkkaan on yhtä pitkä matka ja turhat askeleet jäävät minimiin. – Muoto puolustaa myös paikkaansa, kun kyseessä ei ole linjatuotanto, jossa verstaan toisesta päästä syötetään lankkua sisään ja toisesta päästä tulee valmista tuotetta. Kun kyseessä ovat etupäässä uniikkituotteet, tässä kävellään kalikan kanssa edestakaisin koneelta toiselle. Kimmo Janas